Ei tullut sössittyä eilen

Sain ostettua hetken lapsilta, kaksi katsoo Rumaa Ankanpoikasta ja kahdelle annoin luvan pelata. Ja heti tuli huono mutsi olo ja huono omatunto.....
Tänä kesänä lasten kesäloman tekee haasteelliseksi se, ettei ole sunniteltu mitään etukäteen. Tai oli yksi suunnitelma, mutta se peruuntui, mikä on sääli, mutta sellaista sattuu.
Toinen, mikä haastaa lomaa, on kurja sää. Viime kesänä kävimme harva se päivä uimassa, mutta tämän kesän aikana ei vielä montaa kertaa ole pystytty käymään. Onneksi heti toukokuun lämpimien säiden aikana asuimme rannalla. Vaikka vesi oli kylmää (minun  mielestäni), ei se lapsia haittaa. Lapset eivät kylmästä pelästy. Nauroivat vain äidille, joka kastoi vain varpaansa ja kiljui kylmyydestä.

Lomalla olisi kiva... mutta vain unelmissa. Tämä ei ole meidän pihalta, vaan koulun iltapäiväkerhon pihalta

Olen ruvennut tykkäämään lasagnen teosta (se on ihme)

Päätin taas yrittää tehdä lasagnea, oli reseptikin edessä, ja uskalsin jopa vähän soveltaa sitä. Lasagne on  siitä hassu ruokalaji, että vaikka olen pitänyt sitä vaivalloisena tehdä ja vaikeana, olen onnistunut siinä joka kerta, vaikka en edes seuraa reseptiä. Ja onnistumisen mittari on se, että lapset eivät sylje lautaselle.

 Juustokastikkeen vetäsin hihasta ja hihkuin riemusta saatuani sen onnistumaan. Alkuperäisessä on vehnäjauhoja ja nykyään pyrin välttämään vehnäjauhojen käyttöä. En pelkästään oman vatsan vuoksi, vaan myös lasten vuoksi, on sen verran paljon tullut luettua artikkeleja vehnän epäedullisuudesta.

Kastikkeeseen laitoin

• valkosipulia
• laktoositonta maitojuomaa
• laktoositonta kermaa
• juustoraastetta

 Lasagnesta lapset totesivat, että oli parempaa kuin edellisellä kerralla, ja naapurista oli yksi tyttö meilä syömässä, joka totesi, että oli tosi hyvää. Jeii! Viime olin laittanut selleriä aivan liikaa, ja nyt jätin sen pois kokonaan. Seuraavalla kerralla laitan enemmän tomaattia, niin maut ovat kohdillaan, ehkä.

 Vesimelonia oli jäänyt kaappiin sen verran, että päätin tehdä siitä vähän terveellisempää mehujäätä.

 Kuusi vuotias tuli auttamaan. Aivan lempipuuhaa. Mehujäiden pitäisi olla heti valmiina, "milloin voidaan syödä ne?" kysytään heti valmistusvaiheessa ja pakastimessa käydään moneen kertaan tarkistamassa herkkujen tila.

Eilinen oli siis ihmeellinen keittiössä kokkauspäivä, onnistumisen iloa koko päivä.

Mieheni on laittanut autotalliin treeninurkan, koska en aina halutessani pääse salille tai lenkille, mutta voin pikaisesti käydä tallissa vetämässä hihnoja. Eilen tylsälle päivälle keksittiin mennä talliin kokeilemaan hihnoja ja pienemmät löysivätkin pariksi tunniksi kivaa tekemistä. Ihanaa tässä oli myös se, että lapset pyysivät äitiä näyttämään, mitä se siellä TRX-tunneilla tekee ja halusivat tehdä perässä. Yhdessä vuorotellen tehtiin, mutta pian äiti jäi pois jonosta. Ihan vahingossa.

Illalla lasten mentyä nukkumaan itsekin pääsi kokeilemaan omaa treeninurkkaa ja voi, että oli kivaa! Ei se ryhmätuntia eikä ohjattua tuntia korvaa, mutta tuli niin hyvä olo siitä, että pääsi vähän tekemään ja hikoilemaan. Ja sen ansiosta tuli taas lahjoitettu kuntokampanjan kautta lautasellinen puuroa Afrikkaan. Mä niin rakastan mun hihnoja!