Paleo paloi pihakuopassa

Tämä paleoinnostus alkaa todella menemään vähän enemmän kuin innostuksen puolelle. Eilen oli vuorossa possunpaisti höystettynä

cashew - pähkinöillä

paprikalla

tomaatilla

kesäkurpitsalla

valkosipulilla

bataatilla

oih, nam sentään!

Paleossa tuntuu olevan kahta ruokakuntaa, ja vaikka minä en ole aiemmin kovinkaan orjallinen tämän suhteen, alkaa mielipiteeni olla aika lukittuna, jo nyt.
Toiset käyttävät esim. majoneesia  ja juustoa laittaessaan paleoruokaa. Rakastan juustoja, mutta en laita niitä tehdessäni paleoruokaa ja majoneesia en ole ikinä käyttänyt.

Paleoruokavaliosta puhuessa on paljon käytetty väittämää, että luolamiesaikojen jälkeen ruuansulatuksemme ei ole juurikaan muuttunut, ruokavaliomme on. Varmasti totta, en epäile yhtään. Toisaalta välillä unohdetaan (ehkä tahallaan?), että luolamiesaikoihin myös kuoltiin pikkaisen aikaisemmin kuin nyt. Nyt saatamme elää 80-90 vuotiaiksi, silloin taisi elinajanodote olla tuossa 30-35 paikkeilla.

No joo, ei mennä halkomaa hiuksia ja nautitaan hyvästä ruuasta, juuri sellaisena kuin siitä itse pidämme!

Loitsuilla pömpöstä eroon?

Selkäranka katosi

matelija minussa palasi

oi, kuule mahtava pömppöni

sinua en enää kaipaisi

Ei auta loitsut, ei. Olisi palattava salille ja kuri (mikä se on) löydettävä. Kesän jälkeen olen käynyt treenaamassa salilla ehkä kaksi kertaa ja lenkillä, öh, kerran? Voi, hyvänen aika. Laiskamato. Turha nyt selitellä, että lasten syksyn harrasteet ovat alkaneet, kokousrumba on alkanut, työkiireet.....niitähän riittää. Miten mä ehdin aina aikaisemmin? Ai juu, ja yksi selitys on tietty se, että salin aikataulu muuttui, eikä ne aikataulut sovi mun ja lasten aikatauluihin.

Totuuden nimissä on se kyllä vähän niinkin. Lasten harrasteet menevät edelle. Ja velvoitteet. Toisaalta ennen kävin lenkillä ilta yhdeksän, joskus jopa kymmenenkin aikaan, koska aikaisemmin en ehtinyt. Nyt olen liian väsynyt kokoajan. 

Jospa huutelu auttaisi:

selkäranka, hoi

tulisitko takas

mitään en sille voi

pömppö painaa alas

tule minut nostamaan

aloitetaan yhdessä uudestaan

ei kuulu mitään. hö. Kai se on pakko itse vaan nousta.

Bing - terveys ja fitness ravitsemus-ja liikuntaseurantasovellus kokeiltu

Latasin kesällä itselleni bing ravitsemus- ja liikuntaseurantasovelluksen kännykkään. Aika kiva, siis jos on kurinalainen. Mä ajattelin, tai no lähinnä toivoin, että jospa tuo seurantasovellus auttaisi mua kurinalaistumaan.

Koska se on seurantaohjelma, tulee siihen itse laittaa jokainen ruoka, minkä syö. Pari ekaa päivää olin innostunut ja laitoinkin siihen syömiseni. Sovellus laskee tietenkin myös kalorit, joita syömisesi kerryttää. Lisäksi siihen laitetaan haluaako säilyttääpainonsa vai pudottaa sitä. Sovellus laskee sen mukaan paljonko voit syödä vielä syömäsi aterian jälkeen. Sovellus on siitä kätevä, että siinä on todella monen ruoka-aineen kalorit jo valmiina, mutta esim. karjalanpiirakan kalorit piti itse selvittää.

Kiva. Jos haluaa laihduttaa, on tuo varmasti hyvä sovellus. Mä lopetin sen sovelluksen hakkaamisen viikon jälkeen. Ehkä, en edes huomannut, milloin se jäi.

Se siitä kurinalaisuudesta.
Lisäksi se, että jokaisen suupalan jälkeen (tai ennen) piti olla laittamassa mitä syöt ja juot, haittasi mun lasten kanssa oloa. Lapsilla kun tulee yleensä aina asiaa viimeistään silloin, kun äipällä on känny kädessä. "äiti, älä kato sun kännyy""äiti, mulla on asiaa".
Känny pois ja lasten kanssa juttelemaan ja peuhaamaan.
Ja hyvä näin.

Liikunnan ja kunnon seuraamisessa mulla on Sports tracker käytössä, joten Bing sovelluksen kuntoseurantaa ei ole tullut kokeiltua. Mä olen niin jymähtänyt sports trackeriin, mutta se on kyllä hyvä. ja PS. ei ole paljoa liikkumaan taaskaan päästy.

Hauki on kala

On se.
Tytär lähti isänsä kanssa sunnuntaiaamuna kuuden jälkeen kalaan ja palasivat tällaisen kanssa.




Isi oli luvannut lapsille käyvänsä jokaisen kanssa kahdestaan kalassa ja nyt oli tämän erän isoimman vuoro. Pienin on päässyt jo kahdesti, mutta vain sen tähden, että mä olen vienyt vain tytöt Suomenlinnaan teatteriretkelle. Isi vietti laatuaikaa pojan kanssa ja vei kalaan.

 

 Siinä sitä perataan ja tehdään fileitä

Järvestä nousee tällä hetkellä todella paljon haukea ja moni kertookin, että kotiin on kannettu liiankin kanssa. On jo tehty keitot, fileet, murekkeet, yms. ja sainkin hauskan vinkin, että Åker-Blom on tehnyt kirjan "Haukea sadalla tavalla"...toivotaan, ettei ihan niin monella eri tavalla tarvitse tehdä, vaikka en siis valita. Kala on hyvää ja kiva, että sitä saa omasta järvestä. Tuleehan siihen hienoinen järven maku, mutta ei se niin voimakas maku ole kuin voisi olla. Monesta järvestä tulee voimakkaampikin maku. 

Ja kala sopii paremmin kuin hyvin nykyiseen semi-paleoruokavaliooni. Itse söin hauen paistettuna vihannesten kera ja lapsille laitoimme perunaa ja kastiketta kalan kaveriksi.

Yksi lupaus vielä, minkä isi on tehnyt lapsilleen: Isi on myös luvannut kaikille lapsilleen (7), että viettää jokaisen kanssa ns. kaksitaan päivän heidän synttäreiden tiedoilla. Toivotaan, että onnistuu.

Mä olen viettänyt niitä kaksistaan päiviä näiden meidän yhteisten lasten kanssa, ja ne ovat lapsille erittäin tärkeitä. Aina ei pysty pitämään, vaikka kuinka haluaisi, mutta pääasia, että yrittää.

Sössivä kokki, sössi vain semisti

Olen kauhean huono seuraamaan mitään orjallisesti ja välillä podenkin siitä kauhean huonoa omaatuntoa. Mutta tämä oli tosi kiva juttu.

Meillä oli nimittäin perjantaina ekaluokkalaisen kaveri koulun jälkeen leikkimässä ja tytön äiti toikin kiitokseksi kotimaansa perinneaamiaisen tarvikkeet, jotta voisin tehdä aamulla aamupalaa perheelle. Kerran hänen luonaan käydessäni hän oli laittanut minulle vastaavaa aamupalaa ja sanoin, että olisi kiva miehelleni tehdä tuota, sillä hän varmasti tykkäisi. Nämä sanat hän muisti ja tällä tavalla kiitti. Ihana nainen!

Paketin avaaminen on jännää, oli se mikä tahansa

Ohutta taikinaa, siis todella ohutta, ystäväni puhui "pages"sta

todella ohutta

ei nättiä,

ei todellakaan nättiä

Valmiina

Ei nättejä, mutta todella hyvää!

Täytteenä näille on

5 kananmunaa

5 dl maustamatonta jugurttia

ruokasoodaa

auringonkukkaöljyä

fetajuustoa

Mulla tietenkin kävi kämmäys, enkä muistanut, että hän oli fetajuustonkin pakannut mukaan ja kaivoin meiltä muuta juustoa, oli se herkullista silläkin.

Paleoliittiseen ruokavalioon tämä ei sovi, mutta olen aika joustava ruokavalion suhteen.

Itsekuri, mikä? Mitä-se-on?

Toisilla sitä on, toisilla ei, toiset vain toivovat sitä olevan ja toiset vähät välittää. What? Mikä itsekuri? Ihansama.

Mulla sitä itsekuria on, joskus. Harvoin.
Eilen sen sijaan, että olisin hyvässä lenkki-ilmassa lähtenyt lenkille, söin nämä.

 


well done. hyväminä. Ja sen jälkeen olikin kamala olo. Yliähky. En moneen viikkoon edes koske karkkeihin ja sitten otan puolivahingossa yhden, enkä pysty lopettamaan. Katumusharjoituksena toivottavasti tänään pääsen illalla autotallitreeniä edes tekemään, tai toivottavasti saan itseäni niskasta kiinni, että pääsisin sinne lenkkipolulle.
Ja toivottavasti miehellä ei mene rempassa niin myöhään, että viitsin lähteä katumusharjoituksia toimittamaan.

Vaikka, ihan oikeasti, mikäs näissä maisemissa lenkkeillessä?

Rankkasateen lenkkeilyltä pelastama laittoi ruokaa

Kyllä se nyt vaan on niin, että sieltä se syksy tulee. Aivan koulun alkamisen kintereillä. Koko kesän olen vältellyt lenkkeilyä vedoten joko kurjaan ilmaan, sairastumiseeni tai liian kuumaan ilmaan. Eilen illalla totesin, että nyt ei ole enää tekosyitä. Ei ole liian kuuma, en ole enää kipeä, ja ilma on mitä parhain lenkkeilyyn. Kuin tilauksesta tuli kamala rankkasade. Voi ei, en päässyt lenkille. Tai olisinhan mä päässyt, en ole sokerista, mutta kun... Jospa tänä iltana?

Paleoinnostukseni vaan jatkuu. Toissapäivänä laitoin maasta kaivettua ruokaa:

possua

porkkanaa

tomaattia

parsakaalia

kesäkurpitsaa

sipulia

Ei ihan täydellisen orjallisesti seurattua, mutta voi että, miten hyvää!

Ja eilen laitoin lapsille

porkkanaa

lohta

parsakaalia

kukkakaalia

katkarapuja

En ole aivan varma, kuuluvatko äyriäisetkään ruokavalioon, mutta oli aivan hemmetin hyvää. Lapset soivät kaksin käsin. Minä myös.

En ole ikinä ollut kovinkaan innostunut ruuanlaitosta, mutta se innostustus alkaa (ehkä) tästä kohoamaan. Sen verran moneen kertaan on nyt tämän ruokavalion myötä tullut onnistumisia ja ennen kaikkea hyvää ruokaa!

Paleo-ruokavalioa kokeiltu

Kesän aikan olen kokeillut paleoliittistä ruokavaliota ja miehenikin sai siitä pistoksen. Paleo sopii mm. vähärasvaisuutensa vuoksi hyvin kaltaisilleni sydänvaivaisille. Ensimmäisenä yhteisenä kokeiluna laitoimme kassler - lihaa sipulin, herneiden, kesäkurpitsan kanssa, suljimme uunipussiin ja suojasimme foliolla ja koko mahtava komeus maahan.

 Siis vanhanaikaista"rosvopaisti"menetelmää melkein seuraten tehty:

kaivettu kuoppa

paisti pohjalle

hiekkaa päälle suojaksi

kuuma hiillos päälle

ja kypsymään yön yli. Ja ai voi nam! Tuli kyllä niin hyvää, että! Eikä yhtään suolaa, eikä muita mausteita, vain lihan oma maku ja kasviksista tulleet maut. Ja ylimääräinen rasva "sulanut" kypsyessä rauhassa. Kakrutkin tykkäsivät.

oi, nomnom

 Seuraava paistoskokeilu meni överiksi. Ruvettiin ahneiksi ja lihasta tuli liian kuivaa, mutta kasvikset olivat niin hyviä.

Olen lisännyt tuohon oikealle "oma blogiluettelo" valikkoon kaksi aivan loistavaa paleosivua, toinen sivuista on englanniksi. Siinä tämän päivän kohdalla olevaa reseptiä aion kokeilla.

Kuten olen aiemmin valitellut kärsiväni turvotuksesta, pitäisi tämän ruokavalion tuoda helpotusta siihen asiaan. Jo aiemmin tekemäni päätös leivän poisjättämisestä on pitänyt ja myös se on helpottanut vähän turvotukseen, mutta ennen kaikkea ikävään kaasuttamiseen.

Tässä on tosi hyvä linkki aloittamiseen (itse luin sen vasta nyt )

http://www.helsinkipaleo.com/aloita-tasta/

Ekaluokkalainen saateltu kouluun

Kolmas tyttäreni aloitti ekanluokan, viimein, pitkän odotuksen jälkeen. Siis hän odotti, en minä.
Tytär oli jo perjantaina, aamulla kello seitsemän, ovenkahvassa roikkumassa, reppu selässä. "Joko, äiti mennään kouluun?" Ei kulta, ei vielä tänään. Maanantaina vasta. Kolme päivää vielä. "Hööööö" ja reppu selässä käveltiin koko viikonloppu, joka paikkaan.

Ja maanantai koitti viimein. Lapsi oli valmiina lähtöön. Äiti ei ihan vielä. Kumma, vaikka sitä on jo kolme saattanut koulumatkalle, on se silti liikuttavaa. Itku tuli tällä kertaa vasta kotiinpäin ajaessa, kun mietin pientä tyttöäni ja hänen päivänkulkuaan kuinka mietin sitä, miten ne isot koulunovet nielaisivat hänet. Ja mietin sitä, miten yksi tärkeä etappi on saavutettu hänen elämässään. Kuinka toivoisin hänen saavan hyvät eväät elämään.

Yksi vielä päiväkodissa, muutaman vuoden päästä tämä on hänelläkin edessä, silloin en kyllä säästy kyyneliltä, en varmasti missään vaiheessa.

Oksennustautia ja liikkumista sen jälkeen

Mä olin niin kipeä viime viikolla. En muista milloin viimeksi olisin niin sairaana ollut, eikä helteet tietenkään helpottaneet oloa.
Makasin sohvalla oksennusvati vieressä, pihisten sängynpohjalta isommille lapsille pizzanpaisto-ohjeita (onneksi pakkasessa oli). Lapset saivat siis aamupalaksi pizzaa, lounaaksi pizzaa, välipalaksi jätskiä ja illalliseksi, oho, pizzaa.

Äidin sairaspeti, ruuhkaa oli. Hoivaajina kaksi pienintä ja koira

Tarkoituksena viime viikolle oli, että olisimme isoimman tyttären kanssa kokeilleet koulureittiä, ottaneet aikaa ja olisin itselleni saanut varmuuden, että osaa mennä turvallisesti, ettei hötkyile sen fillarin kanssa vaarallisella tiellä. Tarkoitukseksi jäi. Ei pystynyt, sen verran heikkoon happeen veti äidin, ettei äiti pystynyt lenkkiä vetämään lapsen kanssa. Eilen sitten yritettiin osa matkasta ja voin kertoa, että 26 astetta lämpöä, auringonpaiste, päivän oksennustauti ja kolmen päivän kuumeilu päälle, ei tee hyvää ihmisen kunnolle. Voi herran tuuteli, että mä olis heikossa kunnossa. En olisi uskonut. No, aika saatiin katsottua lapselle ja minä näin, että ei se nyt aivan puupää siellä liikenteen seassa ole, mutta kyllä vähän jäi vielä kolkuttamaan. Muistaako katsoa oikealle ja vasemmalle...

Illalla vielä oli kuitenkin mentävä vähän kokeilemaan autotalliin, josko vähän yrittäisi verrytellä ja liikkua.

Mun uusi tuttavuus, love it!

Mies on siis kesän aikan laittanut mulle uuden vempaimen talliin, ja mä niin rakastan sitä. Vaikka en ikinä ole varsinaisesta nyrkkeilystä pitänyt, olen ihastunut siihen urheilumuotona kokeiltuani HiBoxingia Liikuntapisteellämme. Vaikkakin olen päässyt kokeilemaan sitäkin vain kerran, haaveena olisi päästä useammin. LiikuntaPisteen tarjoama päivä vain on huono, lasten harrastusten vuoksi.
Ei se säkin hakkaaminen helppoa ole, enkä todellakaan väitä, että se tosta noin vain menee. Pitää opetella oikea tekniikka ja jostain saada oppia, mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei. Hanskat pitänee varmastikin ostaa.

Olen lukenut, että saman verran päiviä pitää ottaa iisisti, kun on ollut sairaana, joten olen todellakin yrittänyt ottaa rauhallisesti. Varsinkin, kun vielä lääkitystä on vaihdettu, niin mulla pumppu ei ole aivan terässä ollut. Tykytyksiä niin hemmetin tiuhaan, että välillä tuntuu kuin kaulassa olisi jokin puristava panta ja rintaranka olisi liian ahdas.

Joten en siis ottanut liian tiukkaa treeniä, vain ihan pikkaisen kokeilin trx:ää ja ihan pikkuisen vain tönin säkkiä. Siitäkin jo tuli hiki.

Rempan edetessä koira vahtii, että kattokin tulee tehtyä

Pakollinen "vielä on kesää jäljellä"-postaus

Tässä vaiheessa kesää, se kun ihan yhtäkkiä on lopuillaan, tulee väkisinkin haikeana muisteltua kesälomaa. Samantien tulee korvamato kolkuttelemaan; "vielä on kesää jäljellä..." soi päässä ja kauan. Sitä hyräillessä katselin lomalla ottamiani kuvia. Mukana on myös muutama lasten ottama.

Särki kävi nappaamassa pojan pudonneen rinkelin.

Mansikoita, tietenkin piti ostaa! Kesän ehdoton herkku.

Mansikoita ostimme tänä kesänä vain sen yhden laatikon. Suurin osa taisi kyllä mennä samantien poskeen. Vähän harmittaa, että tuli niin vähän ostettua, sillä pitkän syksyn aikana niistä saisi monia ihania herkkuja, yllättäen vain napattua pakastimesta. Nappasin lapsilta salaa kourallisen sivuun, jotta sain tehtyä kuitenkin ne pakolliset mansikkajääpalat skumppaa varten (ja samantien napautin itseäni käteen, hyi, tuhmaäiti...)

Kesäloman yksi kohokohdista oli perinteinen retki Suomenlinnaan. Olen jo monena perättäisenä kesänä käynyt tyttärien kanssa Ryhmäteatterin kesäteatterissa ja tätä retkeä tytöt osaavat jo odottaa. Tämän vuoden esityksen jälkeen odottavat jo nyt innolla ensi vuotta!

Tämän vuoden esitys oli jälleen kerran Juha Kukkosen ohjaama ja se oli juuri niin luotettavan hyvä kuin odotinkin. Sovitus oli riemastuttava ja sadussa oli yhdistelty niin Peter Panista, Matrixista kuin MadMaxistakin lähtien elementtejä jotka, yllättävää kyllä, sopivat aika luonnollisen olosesti Liisan tarinaan. Alku oli minulle vähän hämmentävä, sekavan oloinen. Mutta huomattuani, että lapset nauttivat ja tykkäsivät, jätin tarinan analysoinnin ja muiden tarinoiden löytämisen ja jättäydyin vietäväksi, oli kokemus upea. Kiitos vielä #Ryhmäteatteri !

Kotiintulomatkalla pitikin sitten piiloutua...

Perheemme karvaisin jäsen löysi peilin kesän aikana ja on istunut sen edessä aika tiiviisti sen jälkeen. Tämän kuvan sain napattua, kun rekku mökötti meille tytöille, kun olimme koko päivän teatterireissussa ja hän joutui olemaan poikien kanssa kotona. vuff. Rassu oli niin ikävissään, ettei suostunut syömään mitään, hyvä, että pissalle meni. Hö, poikien kanssa piti.

Äiti neljävuotiaan vinkkelistä

 Äiti tuli kuvattua (ja onko siinä myös se etusormikin) leikin ohessa.

"äiti, tehdään linna ja sitten rikotaan se"

rantaiset kesävarpaat. Tuttu näky meillä

Ja koska tosiaan, sitä kesää on vielä jäljellä, taidamme taas tänään vielä pulahtaa veteen lasten kanssa. Niin kauan käymme, kun säät ja veden lämpötila sallii.

Kardiologi soitti, osa 2 ja omituisia arvoja

Kardiologi soitti sovitusti ja siitä ei kyllä kovinkaan paljoa iloa ollut. En ymmärtänyt puoliakaan hänen puheestaan, vaikka mielestäni ymmärrän niistä asioista aika paljon, sillä olen lasteni sydänvikojen vuoksi joutunut yksin opettelemaan ja selvittämään paljon asioita. Mitä mikäkin asia tarkoittaa ja mitä pitää selvittää. Nyt olin huuli pyöreänä.

Viimeksi, kun hän soitti, jouduin varaamaan uuden labra-ajan, sillä en ollut saanut oikeita ohjeita, kuinka valmistautua labra-aikaan. Eli olin siis syönyt joko banaania, jäätelöä tai suklaata parin edeltävän vuorokauden aikana. Arvot olivat siis hienoisesti pielessä.

Mutta siis, sen ymmärsin kardiologin puheesta, että nyt arvot olivat viitarvojen sisällä, mikä on siis hyvä asia, jos ne olisivat olleet samat kuin viimeksi, olisi se ollut minulle hengenvaarallinen tila. Sen jälkeen lakkasin kuuntelemasta ja sen jälkeenhän se tärkein viesti tuli: diagnoosi ja hoito. Kaikenlaisen lääketieteellisen kuuleminen on aika vaikeaa sen jälkeen, kun on kuullut sanat "hengenvaarallinen tila", vaikka se ei enää olisi paikkansapitävä. Vaikka se olisi ollut väärä hälytys. Ne ovat ainoat sanat, jotka merkitsevät.

Lapsilla tulee aina kovasti äidille asiaa, kun äiti puhuu puhelimessa, joten sekin hieman häiritsi keskittymistä kuuntelussa. Sen muistan, että kardiologi kehoitti minua ostamaan verenpainemittarin, jotta voin seurata verenpainettani rytmihäiriöiden aikana.

Olin menossa ostamaan mittaria, kun mieheni kanssa tuli puhe mittarista ja hän kertoi meillä olevan sellaisen. Ouh. Oli hän varmaan aiemminkin sanonut siitä, mutta en todellakaan muistanut. Nyt olen muutamana päivänä mitannut rytmihäiriöiden aikana ja lääkityksen vaihdon jälkeen, ja verenpaine on kohonnut. Ennen verenpaineeni oli 110/62 ja leposyke 52 luokkaa. Nyt on eri luokkaa. 148/98 ja 48. Joko mittari on virheellinen, tai mä.

Pitänee ottaa yhteyttä lääkäriin, kunhan olen käynyt mittauttamassa terveyskeskuksessa tai jossain muualla paineet.

Arki alkoi blogiuudistuksen myötä

Loma on ihanaa ja sen aikana saa olla lasten kanssa, juosta ja peuhata, ravata Muumimaailmoissa, rannalloilla ja mökeillä. Lomalla myös oma akku tuli ladattua, ihan vahingossa. Huomasin yhtäkkiä, että lapseni ovat jo aika isoja, pieninkin on jo neljä vuotias, eivät enää ole niin kovin kiinni äidissä. nyyh. Se on kyllä äidille vaikeampaa kuin lapsille. Lasten kasvun huomasin siis siinä, että oikeasti myös äiti sai välillä hetken vain itsekseen. Esimerkkinä neljä vuotiaan huomautus, kun huomasi äidillä kahvikupin kädessä: "äiti juo nyt kahvia, mä meen, äiti, siksi aikaa leikkimään. Tule sitten, kun kahvi on loppu. Yksi aika vain".

Lopun "lomasta" päässäni jo pyörikin työasiat. Ja blogin päivitys. Halusin tehdä blogistani helpommin luettavan, selkeämmän ja kauniimman. Ennen kaikkea mun näköiseni. Toivottavasti onnistun. Vähän on kyllä vielä kesken, pahoitteluni siitä, mutta toivon, että pian saan muutoksen valmiiksi ja sellaiseksi, että siitä nauttii sekä sinä että minä.

Blogi ei ole ainoa asia, joka on kesäloman aikana muuttunut. Myös treenaamiseni on muuttunut. Ja autotallitreenejä varten mieheni on tehnyt lisäyksiä varusteisiin. jeii! Niistä lisää, kuvia varsinkin. Tässä esimakua

Treeniä lisäpainolla

Ihana arki alkoi ja blogi on uudistunut.
Tervetuloa uudistettuun blogiin!

Lomalla lasten kanssa

Päätin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen hetkeksi, ja lasten loman ajan ollaan muksujen kanssa lomalla, oikeasti. <3

Tavataan taas loman päätyttyä!

Kesähelteet ei helli, treenaaminen on yhtä tuskaa.....ranta kutsuu

Sunnuntai-iltana meinasin heittää henkeni TRX-tunnilla, ainakin siis tuntui siltä. Koko päivän olimme olleet lasten kanssa rannalla uimassa. Aurinko paahtoi, eikä rannalla ole minkäänlaista varjoa.

Mietin illansuussa, pitäisikö perua koko trx-tunnille meno, sillä olin aivan kuitti paahteesta ja lasten kanssa rannalla peuhaamisesta, mutta koska en ollut viime viikollakaan päässyt tunnille, ajattelin, että nyt kyllä.... Tankkasin koko illan nesteitä ennen menoa ja palautumis-jaksamisjuomaksi tein intiaanisokerilla höystetyn juoman. Toimii. Tunti oli todella raskas, sali oli kuuma, mutta sehän treenin teki vielä tehokkaammaksi. Ai, että mä tykkään! TRX-liikkeiden ja vetojen väliin on hiit-osuus ja ne meni välillä kyllä silmät sumeina, mitään näkemättä, oli sen verran raskasta tällä kertaa. Huhhuh, tunnin jälkeen piti vähän aikaa istua autossa ennen lähtöä, sillä jalat eivät meinanneet pitää. Mieli oli todella hyvä kaiken sen jälkeen. Hyvä, että menin!

Maanantai taas rannalla lasten kanssa, aamulla pari tuntia, ja päivän kuumimman hetken vietimme kotona sisätiloissa ja iltapäivällä taas. Ihanaa, että kesä tuli vihdoin, mutta mä olen siinä mielessä vähän huono kesäihminen, että toi paahde ja kuumuus ei sovi mulle. Tulen helposti huonovointiseksi ja iho kärdää, vaikka aurinkorasva onkin suojakertoimella 50 varustettu. Lapsilla on kivaa ja onhan siinä koko päiväksi ohjelmaa. Tosi mukava juttu on se, että neljävuotiaamme on vihdoin innostunut uimisesta. Ei ole aiemmin veteen mennyt, mitä nyt varpaitaan kastellut, mutta nyt menee suinpäin. Se taas tarkoittaa sitä, että mulla pitää taas silmät olla tarkemmat. Aiemmin on olut helpompaa, kun on pitänyt vahdata vedessä kolmea päätä, nyt pitää itsein olla vedessä, leikkiä nelivuotiaan kanssa ja vahdata kolmea päätä. "äitiiii, tuu nyt leikkimään!" kuuluu, kun lasken päitä. Ja taas leikitään, heitetään palloa.

Kokeilimme 8-vuotiaan kanssa ensi kertaa kameramme ominaisuuksia veden alla. Vesi on turhan sameaa ihan rannalla, koska hiekka nousee pintaan. Siinä olikin kahdeksen vuotiaalle puuhaa pitkäksi aikaa, kun yritti saada kunnon kuvaa.

Kesä on kivaa! Toteaa mukulat.

Resepti pömpön karkoitukseen, osa 1

Pömpöttömyys on melkein jokaisen naisen toive, ainakin jokaisen synnyttäneen naisen toive. Mulla se on ollut toiveena kauan, ja aika saavuttamattomana tuntuu olevan. Yhden postauksen teinkin, kun pömppö oli kadonnut ensimmäistä kertaa vuosiin (tosin sehän palasi parin päivän päästä).

Resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan luulisi olevan helppo ja nopea toteuttaa, mutta ei se ole.

Tämä siis perustuu ainoastaan minu omakohtaiseen kokemukseeni, en ole ravitsemusasiantuntija enkä liikunnan asiantuntija, olen ainoastaan asiantuntija oman kehoni suhteen ja omasta kokemuksesta ja onnistumisesta innostuneena halusin kertoa myös sulle, jos saisit intoa ja toivoa kokemuksestani.

Taustaa mun pömppöön: viisi x synnytys, suklaahimo, leivän syönti ja tarkoitan leivän syönnillä yletöntä leivänsyöntiä.

Reseptinä:

1. Liikunta
2. vehnä pois, jos ei saa kokonaan pois, ainakin reilu vähennys
3. sokerin vähentäminen

Leivästä olen aiemminkin sanonut, että huomasin parin päivän käyttämättömyyden jälkeen, että vatsan turvotus on laskenut eikä kaasuta niin paljon. Senkin huomasin ikävästi eräällä ryhmäliikuntatunnilla, kun aiemmin päivällä olin syönyt lapsen hampurilaisen jämät ja illalla oli treenitunti ja ponnistaessa kaasu tulikin karmean äänen kanssa. Anteeksi vain, kanssasiskot ja pari veljeä, se olin siis minä, teki mieli juosta kotiin.

Sokerista sen verran, että itse vaihdoin valkoisen sokerin intiaanisokeriin, joka tummana sokerina on terveellisempi vaihtoehto ja koska on makeampaa kuin valkoinen sokeri, sitä ei tarvitse laittaa niin paljon kuin valkoista.

Liikunnasta laitan vielä myöhemmin postauksen, mutta aiemmissa postauksissani olen hehkuttanut trx:ää ja sitä hehkutan kyllä tässäkin. Se ei ole pelkästään vatsan seudulle, eikä pelkästään keskikeholle, vaan se on kokonaisvaltainen ja allitkin on saaneet kyytiä. Liikuntapiste LaVidan ohjelmaan kuuluu pavare-tunti (pakara-vatsa-reisi), jonka teho on tullut huomattua ja joka on varmasti yksi kulmakivistä onnistumisessani. Nyt vaan pitäisi vielä se oma selkäranka ja itsekuri pitää kasassa ja muistissa.

Ei tullut sössittyä eilen

Sain ostettua hetken lapsilta, kaksi katsoo Rumaa Ankanpoikasta ja kahdelle annoin luvan pelata. Ja heti tuli huono mutsi olo ja huono omatunto.....
Tänä kesänä lasten kesäloman tekee haasteelliseksi se, ettei ole sunniteltu mitään etukäteen. Tai oli yksi suunnitelma, mutta se peruuntui, mikä on sääli, mutta sellaista sattuu.
Toinen, mikä haastaa lomaa, on kurja sää. Viime kesänä kävimme harva se päivä uimassa, mutta tämän kesän aikana ei vielä montaa kertaa ole pystytty käymään. Onneksi heti toukokuun lämpimien säiden aikana asuimme rannalla. Vaikka vesi oli kylmää (minun  mielestäni), ei se lapsia haittaa. Lapset eivät kylmästä pelästy. Nauroivat vain äidille, joka kastoi vain varpaansa ja kiljui kylmyydestä.

Lomalla olisi kiva... mutta vain unelmissa. Tämä ei ole meidän pihalta, vaan koulun iltapäiväkerhon pihalta

Olen ruvennut tykkäämään lasagnen teosta (se on ihme)

Päätin taas yrittää tehdä lasagnea, oli reseptikin edessä, ja uskalsin jopa vähän soveltaa sitä. Lasagne on  siitä hassu ruokalaji, että vaikka olen pitänyt sitä vaivalloisena tehdä ja vaikeana, olen onnistunut siinä joka kerta, vaikka en edes seuraa reseptiä. Ja onnistumisen mittari on se, että lapset eivät sylje lautaselle.

 Juustokastikkeen vetäsin hihasta ja hihkuin riemusta saatuani sen onnistumaan. Alkuperäisessä on vehnäjauhoja ja nykyään pyrin välttämään vehnäjauhojen käyttöä. En pelkästään oman vatsan vuoksi, vaan myös lasten vuoksi, on sen verran paljon tullut luettua artikkeleja vehnän epäedullisuudesta.

Kastikkeeseen laitoin

• valkosipulia
• laktoositonta maitojuomaa
• laktoositonta kermaa
• juustoraastetta

 Lasagnesta lapset totesivat, että oli parempaa kuin edellisellä kerralla, ja naapurista oli yksi tyttö meilä syömässä, joka totesi, että oli tosi hyvää. Jeii! Viime olin laittanut selleriä aivan liikaa, ja nyt jätin sen pois kokonaan. Seuraavalla kerralla laitan enemmän tomaattia, niin maut ovat kohdillaan, ehkä.

 Vesimelonia oli jäänyt kaappiin sen verran, että päätin tehdä siitä vähän terveellisempää mehujäätä.

 Kuusi vuotias tuli auttamaan. Aivan lempipuuhaa. Mehujäiden pitäisi olla heti valmiina, "milloin voidaan syödä ne?" kysytään heti valmistusvaiheessa ja pakastimessa käydään moneen kertaan tarkistamassa herkkujen tila.

Eilinen oli siis ihmeellinen keittiössä kokkauspäivä, onnistumisen iloa koko päivä.

Mieheni on laittanut autotalliin treeninurkan, koska en aina halutessani pääse salille tai lenkille, mutta voin pikaisesti käydä tallissa vetämässä hihnoja. Eilen tylsälle päivälle keksittiin mennä talliin kokeilemaan hihnoja ja pienemmät löysivätkin pariksi tunniksi kivaa tekemistä. Ihanaa tässä oli myös se, että lapset pyysivät äitiä näyttämään, mitä se siellä TRX-tunneilla tekee ja halusivat tehdä perässä. Yhdessä vuorotellen tehtiin, mutta pian äiti jäi pois jonosta. Ihan vahingossa.

Illalla lasten mentyä nukkumaan itsekin pääsi kokeilemaan omaa treeninurkkaa ja voi, että oli kivaa! Ei se ryhmätuntia eikä ohjattua tuntia korvaa, mutta tuli niin hyvä olo siitä, että pääsi vähän tekemään ja hikoilemaan. Ja sen ansiosta tuli taas lahjoitettu kuntokampanjan kautta lautasellinen puuroa Afrikkaan. Mä niin rakastan mun hihnoja!