lauantai 5. heinäkuuta 2014

Resepti pömpön karkoitukseen, osa 1

Pömpöttömyys on melkein jokaisen naisen toive, ainakin jokaisen synnyttäneen naisen toive. Mulla se on ollut toiveena kauan, ja aika saavuttamattomana tuntuu olevan. Yhden postauksen teinkin, kun pömppö oli kadonnut ensimmäistä kertaa vuosiin (tosin sehän palasi parin päivän päästä).

Resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan luulisi olevan helppo ja nopea toteuttaa, mutta ei se ole.

Tämä siis perustuu ainoastaan minu omakohtaiseen kokemukseeni, en ole ravitsemusasiantuntija enkä liikunnan asiantuntija, olen ainoastaan asiantuntija oman kehoni suhteen ja omasta kokemuksesta ja onnistumisesta innostuneena halusin kertoa myös sulle, jos saisit intoa ja toivoa kokemuksestani.

Taustaa mun pömppöön: viisi x synnytys, suklaahimo, leivän syönti ja tarkoitan leivän syönnillä yletöntä leivänsyöntiä.

Reseptinä:

  1. Liikunta
  2. vehnä pois, jos ei saa kokonaan pois, ainakin reilu vähennys
  3. sokerin vähentäminen
Leivästä olen aiemminkin sanonut, että huomasin parin päivän käyttämättömyyden jälkeen, että vatsan turvotus on laskenut eikä kaasuta niin paljon. Senkin huomasin ikävästi eräällä ryhmäliikuntatunnilla, kun aiemmin päivällä olin syönyt lapsen hampurilaisen jämät ja illalla oli treenitunti ja ponnistaessa kaasu tulikin karmean äänen kanssa. Anteeksi vain, kanssasiskot ja pari veljeä, se olin siis minä, teki mieli juosta kotiin.

Sokerista sen verran, että itse vaihdoin valkoisen sokerin intiaanisokeriin, joka tummana sokerina on terveellisempi vaihtoehto ja koska on makeampaa kuin valkoinen sokeri, sitä ei tarvitse laittaa niin paljon kuin valkoista.

Liikunnasta laitan vielä myöhemmin postauksen, mutta aiemmissa postauksissani olen hehkuttanut trx:ää ja sitä hehkutan kyllä tässäkin. Se ei ole pelkästään vatsan seudulle, eikä pelkästään keskikeholle, vaan se on kokonaisvaltainen ja allitkin on saaneet kyytiä. Liikuntapiste LaVidan ohjelmaan kuuluu pavare-tunti (pakara-vatsa-reisi), jonka teho on tullut huomattua ja joka on varmasti yksi kulmakivistä onnistumisessani. Nyt vaan pitäisi vielä se oma selkäranka ja itsekuri pitää kasassa ja muistissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti