Selkäranka katosi
matelija minussa palasi
oi, kuule mahtava pömppöni
sinua en enää kaipaisi
Ei auta loitsut, ei. Olisi palattava salille ja kuri (mikä se on) löydettävä. Kesän jälkeen olen käynyt treenaamassa salilla ehkä kaksi kertaa ja lenkillä, öh, kerran? Voi, hyvänen aika. Laiskamato. Turha nyt selitellä, että lasten syksyn harrasteet ovat alkaneet, kokousrumba on alkanut, työkiireet.....niitähän riittää. Miten mä ehdin aina aikaisemmin? Ai juu, ja yksi selitys on tietty se, että salin aikataulu muuttui, eikä ne aikataulut sovi mun ja lasten aikatauluihin.
Totuuden nimissä on se kyllä vähän niinkin. Lasten harrasteet menevät edelle. Ja velvoitteet. Toisaalta ennen kävin lenkillä ilta yhdeksän, joskus jopa kymmenenkin aikaan, koska aikaisemmin en ehtinyt. Nyt olen liian väsynyt kokoajan.
Jospa huutelu auttaisi:
selkäranka, hoi
tulisitko takas
mitään en sille voi
pömppö painaa alas
tule minut nostamaan
aloitetaan yhdessä uudestaan
ei kuulu mitään. hö. Kai se on pakko itse vaan nousta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti