Oksennustautia ja liikkumista sen jälkeen

Mä olin niin kipeä viime viikolla. En muista milloin viimeksi olisin niin sairaana ollut, eikä helteet tietenkään helpottaneet oloa.
Makasin sohvalla oksennusvati vieressä, pihisten sängynpohjalta isommille lapsille pizzanpaisto-ohjeita (onneksi pakkasessa oli). Lapset saivat siis aamupalaksi pizzaa, lounaaksi pizzaa, välipalaksi jätskiä ja illalliseksi, oho, pizzaa.

Äidin sairaspeti, ruuhkaa oli. Hoivaajina kaksi pienintä ja koira

Tarkoituksena viime viikolle oli, että olisimme isoimman tyttären kanssa kokeilleet koulureittiä, ottaneet aikaa ja olisin itselleni saanut varmuuden, että osaa mennä turvallisesti, ettei hötkyile sen fillarin kanssa vaarallisella tiellä. Tarkoitukseksi jäi. Ei pystynyt, sen verran heikkoon happeen veti äidin, ettei äiti pystynyt lenkkiä vetämään lapsen kanssa. Eilen sitten yritettiin osa matkasta ja voin kertoa, että 26 astetta lämpöä, auringonpaiste, päivän oksennustauti ja kolmen päivän kuumeilu päälle, ei tee hyvää ihmisen kunnolle. Voi herran tuuteli, että mä olis heikossa kunnossa. En olisi uskonut. No, aika saatiin katsottua lapselle ja minä näin, että ei se nyt aivan puupää siellä liikenteen seassa ole, mutta kyllä vähän jäi vielä kolkuttamaan. Muistaako katsoa oikealle ja vasemmalle...

Illalla vielä oli kuitenkin mentävä vähän kokeilemaan autotalliin, josko vähän yrittäisi verrytellä ja liikkua.

Mun uusi tuttavuus, love it!

Mies on siis kesän aikan laittanut mulle uuden vempaimen talliin, ja mä niin rakastan sitä. Vaikka en ikinä ole varsinaisesta nyrkkeilystä pitänyt, olen ihastunut siihen urheilumuotona kokeiltuani HiBoxingia Liikuntapisteellämme. Vaikkakin olen päässyt kokeilemaan sitäkin vain kerran, haaveena olisi päästä useammin. LiikuntaPisteen tarjoama päivä vain on huono, lasten harrastusten vuoksi.
Ei se säkin hakkaaminen helppoa ole, enkä todellakaan väitä, että se tosta noin vain menee. Pitää opetella oikea tekniikka ja jostain saada oppia, mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei. Hanskat pitänee varmastikin ostaa.

Olen lukenut, että saman verran päiviä pitää ottaa iisisti, kun on ollut sairaana, joten olen todellakin yrittänyt ottaa rauhallisesti. Varsinkin, kun vielä lääkitystä on vaihdettu, niin mulla pumppu ei ole aivan terässä ollut. Tykytyksiä niin hemmetin tiuhaan, että välillä tuntuu kuin kaulassa olisi jokin puristava panta ja rintaranka olisi liian ahdas.

Joten en siis ottanut liian tiukkaa treeniä, vain ihan pikkaisen kokeilin trx:ää ja ihan pikkuisen vain tönin säkkiä. Siitäkin jo tuli hiki.

Rempan edetessä koira vahtii, että kattokin tulee tehtyä