Lomalla lasten kanssa

Päätin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen hetkeksi, ja lasten loman ajan ollaan muksujen kanssa lomalla, oikeasti. <3

Tavataan taas loman päätyttyä!

Kesähelteet ei helli, treenaaminen on yhtä tuskaa.....ranta kutsuu

Sunnuntai-iltana meinasin heittää henkeni TRX-tunnilla, ainakin siis tuntui siltä. Koko päivän olimme olleet lasten kanssa rannalla uimassa. Aurinko paahtoi, eikä rannalla ole minkäänlaista varjoa.

Mietin illansuussa, pitäisikö perua koko trx-tunnille meno, sillä olin aivan kuitti paahteesta ja lasten kanssa rannalla peuhaamisesta, mutta koska en ollut viime viikollakaan päässyt tunnille, ajattelin, että nyt kyllä.... Tankkasin koko illan nesteitä ennen menoa ja palautumis-jaksamisjuomaksi tein intiaanisokerilla höystetyn juoman. Toimii. Tunti oli todella raskas, sali oli kuuma, mutta sehän treenin teki vielä tehokkaammaksi. Ai, että mä tykkään! TRX-liikkeiden ja vetojen väliin on hiit-osuus ja ne meni välillä kyllä silmät sumeina, mitään näkemättä, oli sen verran raskasta tällä kertaa. Huhhuh, tunnin jälkeen piti vähän aikaa istua autossa ennen lähtöä, sillä jalat eivät meinanneet pitää. Mieli oli todella hyvä kaiken sen jälkeen. Hyvä, että menin!

Maanantai taas rannalla lasten kanssa, aamulla pari tuntia, ja päivän kuumimman hetken vietimme kotona sisätiloissa ja iltapäivällä taas. Ihanaa, että kesä tuli vihdoin, mutta mä olen siinä mielessä vähän huono kesäihminen, että toi paahde ja kuumuus ei sovi mulle. Tulen helposti huonovointiseksi ja iho kärdää, vaikka aurinkorasva onkin suojakertoimella 50 varustettu. Lapsilla on kivaa ja onhan siinä koko päiväksi ohjelmaa. Tosi mukava juttu on se, että neljävuotiaamme on vihdoin innostunut uimisesta. Ei ole aiemmin veteen mennyt, mitä nyt varpaitaan kastellut, mutta nyt menee suinpäin. Se taas tarkoittaa sitä, että mulla pitää taas silmät olla tarkemmat. Aiemmin on olut helpompaa, kun on pitänyt vahdata vedessä kolmea päätä, nyt pitää itsein olla vedessä, leikkiä nelivuotiaan kanssa ja vahdata kolmea päätä. "äitiiii, tuu nyt leikkimään!" kuuluu, kun lasken päitä. Ja taas leikitään, heitetään palloa.

Kokeilimme 8-vuotiaan kanssa ensi kertaa kameramme ominaisuuksia veden alla. Vesi on turhan sameaa ihan rannalla, koska hiekka nousee pintaan. Siinä olikin kahdeksen vuotiaalle puuhaa pitkäksi aikaa, kun yritti saada kunnon kuvaa.

Kesä on kivaa! Toteaa mukulat.

Resepti pömpön karkoitukseen, osa 1

Pömpöttömyys on melkein jokaisen naisen toive, ainakin jokaisen synnyttäneen naisen toive. Mulla se on ollut toiveena kauan, ja aika saavuttamattomana tuntuu olevan. Yhden postauksen teinkin, kun pömppö oli kadonnut ensimmäistä kertaa vuosiin (tosin sehän palasi parin päivän päästä).

Resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan luulisi olevan helppo ja nopea toteuttaa, mutta ei se ole.

Tämä siis perustuu ainoastaan minu omakohtaiseen kokemukseeni, en ole ravitsemusasiantuntija enkä liikunnan asiantuntija, olen ainoastaan asiantuntija oman kehoni suhteen ja omasta kokemuksesta ja onnistumisesta innostuneena halusin kertoa myös sulle, jos saisit intoa ja toivoa kokemuksestani.

Taustaa mun pömppöön: viisi x synnytys, suklaahimo, leivän syönti ja tarkoitan leivän syönnillä yletöntä leivänsyöntiä.

Reseptinä:

1. Liikunta
2. vehnä pois, jos ei saa kokonaan pois, ainakin reilu vähennys
3. sokerin vähentäminen

Leivästä olen aiemminkin sanonut, että huomasin parin päivän käyttämättömyyden jälkeen, että vatsan turvotus on laskenut eikä kaasuta niin paljon. Senkin huomasin ikävästi eräällä ryhmäliikuntatunnilla, kun aiemmin päivällä olin syönyt lapsen hampurilaisen jämät ja illalla oli treenitunti ja ponnistaessa kaasu tulikin karmean äänen kanssa. Anteeksi vain, kanssasiskot ja pari veljeä, se olin siis minä, teki mieli juosta kotiin.

Sokerista sen verran, että itse vaihdoin valkoisen sokerin intiaanisokeriin, joka tummana sokerina on terveellisempi vaihtoehto ja koska on makeampaa kuin valkoinen sokeri, sitä ei tarvitse laittaa niin paljon kuin valkoista.

Liikunnasta laitan vielä myöhemmin postauksen, mutta aiemmissa postauksissani olen hehkuttanut trx:ää ja sitä hehkutan kyllä tässäkin. Se ei ole pelkästään vatsan seudulle, eikä pelkästään keskikeholle, vaan se on kokonaisvaltainen ja allitkin on saaneet kyytiä. Liikuntapiste LaVidan ohjelmaan kuuluu pavare-tunti (pakara-vatsa-reisi), jonka teho on tullut huomattua ja joka on varmasti yksi kulmakivistä onnistumisessani. Nyt vaan pitäisi vielä se oma selkäranka ja itsekuri pitää kasassa ja muistissa.

Ei tullut sössittyä eilen

Sain ostettua hetken lapsilta, kaksi katsoo Rumaa Ankanpoikasta ja kahdelle annoin luvan pelata. Ja heti tuli huono mutsi olo ja huono omatunto.....
Tänä kesänä lasten kesäloman tekee haasteelliseksi se, ettei ole sunniteltu mitään etukäteen. Tai oli yksi suunnitelma, mutta se peruuntui, mikä on sääli, mutta sellaista sattuu.
Toinen, mikä haastaa lomaa, on kurja sää. Viime kesänä kävimme harva se päivä uimassa, mutta tämän kesän aikana ei vielä montaa kertaa ole pystytty käymään. Onneksi heti toukokuun lämpimien säiden aikana asuimme rannalla. Vaikka vesi oli kylmää (minun  mielestäni), ei se lapsia haittaa. Lapset eivät kylmästä pelästy. Nauroivat vain äidille, joka kastoi vain varpaansa ja kiljui kylmyydestä.

Lomalla olisi kiva... mutta vain unelmissa. Tämä ei ole meidän pihalta, vaan koulun iltapäiväkerhon pihalta

Olen ruvennut tykkäämään lasagnen teosta (se on ihme)

Päätin taas yrittää tehdä lasagnea, oli reseptikin edessä, ja uskalsin jopa vähän soveltaa sitä. Lasagne on  siitä hassu ruokalaji, että vaikka olen pitänyt sitä vaivalloisena tehdä ja vaikeana, olen onnistunut siinä joka kerta, vaikka en edes seuraa reseptiä. Ja onnistumisen mittari on se, että lapset eivät sylje lautaselle.

 Juustokastikkeen vetäsin hihasta ja hihkuin riemusta saatuani sen onnistumaan. Alkuperäisessä on vehnäjauhoja ja nykyään pyrin välttämään vehnäjauhojen käyttöä. En pelkästään oman vatsan vuoksi, vaan myös lasten vuoksi, on sen verran paljon tullut luettua artikkeleja vehnän epäedullisuudesta.

Kastikkeeseen laitoin

• valkosipulia
• laktoositonta maitojuomaa
• laktoositonta kermaa
• juustoraastetta

 Lasagnesta lapset totesivat, että oli parempaa kuin edellisellä kerralla, ja naapurista oli yksi tyttö meilä syömässä, joka totesi, että oli tosi hyvää. Jeii! Viime olin laittanut selleriä aivan liikaa, ja nyt jätin sen pois kokonaan. Seuraavalla kerralla laitan enemmän tomaattia, niin maut ovat kohdillaan, ehkä.

 Vesimelonia oli jäänyt kaappiin sen verran, että päätin tehdä siitä vähän terveellisempää mehujäätä.

 Kuusi vuotias tuli auttamaan. Aivan lempipuuhaa. Mehujäiden pitäisi olla heti valmiina, "milloin voidaan syödä ne?" kysytään heti valmistusvaiheessa ja pakastimessa käydään moneen kertaan tarkistamassa herkkujen tila.

Eilinen oli siis ihmeellinen keittiössä kokkauspäivä, onnistumisen iloa koko päivä.

Mieheni on laittanut autotalliin treeninurkan, koska en aina halutessani pääse salille tai lenkille, mutta voin pikaisesti käydä tallissa vetämässä hihnoja. Eilen tylsälle päivälle keksittiin mennä talliin kokeilemaan hihnoja ja pienemmät löysivätkin pariksi tunniksi kivaa tekemistä. Ihanaa tässä oli myös se, että lapset pyysivät äitiä näyttämään, mitä se siellä TRX-tunneilla tekee ja halusivat tehdä perässä. Yhdessä vuorotellen tehtiin, mutta pian äiti jäi pois jonosta. Ihan vahingossa.

Illalla lasten mentyä nukkumaan itsekin pääsi kokeilemaan omaa treeninurkkaa ja voi, että oli kivaa! Ei se ryhmätuntia eikä ohjattua tuntia korvaa, mutta tuli niin hyvä olo siitä, että pääsi vähän tekemään ja hikoilemaan. Ja sen ansiosta tuli taas lahjoitettu kuntokampanjan kautta lautasellinen puuroa Afrikkaan. Mä niin rakastan mun hihnoja!

Facebook-paasto haaste vastaanotettu

Lähdin kaverini yllyttämänä kokeilemaan Facebook-paastoa, päivä numero 2 menossa, ja täytyy sanoa, että tiukkaa tekee. Haasteen ajankohta on 1.7-31.7 ja minä meinasin pystyä olemaan paastolla 13. päivään saakka. Ensimmäisenä päivänä oli puhelimesta poistettava etusivulta suora linkki, ettei vahingossakaan tulisi näpräiltyä päivittämään. Nopeasti tuli huomattua, kuinka somesta on tullut itselle arkipäiväinen ja itsestäänselvä osa päivää ja kuinka ison osan päivästä Se oikeasti nappaa. Pitkin päivää tehtyjen tsekkausten, kommentointien ja tykkäysten määrästä tulikin yhtäkkiä iso hetki, jonka voi käyttää paremmin, kuten muksujen kanssa. Kiitos haasteesta, ehkä paasto jatkuu kauemminkin huomattuani sen edut.