Eilinen käynti kardiologilla oli vähintäänkin mielenkiintoinen.
Hän ei tosiaan tiennyt, mitä tehdä kanssani. Selaili papereitani ja aikaisempia rasituskoe- ja holttertuloksiani, huokaili ja pyöritteli päätään. Papereiden mukaan sussa ei pitäisi olla mitään vikaa. Onko näille psykologinen tilaus? Jos sä vaan aistit nämä häiriöt. Kyllä täällä tuloksissa niitä on, mutta on myös kohtia, joissa ei ole häiriöitä. Minkälainen sun mieliala on?
Hyvä, että kiinnitetään mahdollisimman laaja-alaisesti huomiota, jotta löytyisi syy oireisiin, mutta mielialani on hyvä, olen aikas onnellinen. Tai niin no joo, on mulla yksi ihan pikkujuttu, mikä häiritsee suurempaa onnellisuuden tunnetta, ja se on tämä pelko, mikä tulee näistä sydänoireista.
Lääkäri aloitti taas huokailun.
"mä en oikeastaan ole erikoistunut näihin" WHAAAAT?
"mitä sun kanssas pitäis nyt tehdä" toinen WHAT?
Lisälyöntejä on, rytmihäiriöitä on, mutta ne eivät ole pitkiä (aijaa, pitkäänkö niiden pitää kestää, että pitää olla huolissaan?)
invasiivinen tutkimus oli se, mitä hän ensin ehdotti. Kysyessäni, mitä se tarkoittaa, vastaus oli: siinä mennään suonensisäisesti ja ainahan siinä on riski. Pieni, mutta se on olemassa.
No, koska vastaus oli aika mitäänsanomaton, päätin kaivaa tietoa ehtymättömästä viisaudenlähteestä; netistä. Hurraa.
"Tutkimuksessa asetetaan tutkimuskatetreja sydämen sisään sen eri osiin nivuslaskimon kautta paikallispuudutuksessa ja rekisteröidään näin sydämen sisäistä sähköistä toimintaa." (lähde: TAYS/Sydänkeskus)
Lievitti suuresti tuskaani (NOT).
No, vielä pläräsi tutkimustuloksiani ja huokaili ja päättikin otattaa vielä yhdet labrat ja vielä yksi rasitustesti ennen lähetteen laittoa Meikkuun. Hoitaja oli jo lähtenyt siltä päivältä kotiin, joten hän lähettää ajan, joka lääkärin mukaan on "toivottavasti mahdollisimman pian". Lääkitystä ei voi muuttaa, koska verenpaine on muutenkin alhainen. Käy ostamassa vitamiinivalmiste, jossa on magnesiumia ja b-vitamiinia oli viimeinen, mitä hän sanoi minulle.
En tiedä, mitä tähän kohtaan sanoa.
Sen sanon, että koska mulla ei fyysisessä rasituksessa sydän ole ratketa, lähden kohta TRX:ään rehkimään. Siellä saan ajatukset pois tuosta ja KAHVISTA. Voi pe**e, että mä kaipaan kahvia! Päätä on särkenyt nyt neljättä päivää ja tapojen muuttaminen on yhtä tuskaa. Tauoille ei oikein nyt tunnu keksivän mitään kunnon syytä. Teelle???? Öh, vissylle??? Ihan oikeesti.
Kahvia juodessa mun ei tullut naposteltua mitään, se kahvi riitti. Jos juon kupin teetä (öööööh), tulee syötyä samalla karjalanpiirakka tai gluteeniton "leipä". Juuh, mä vaihdoin leivänkin gluteenittomaan. Ajattelin kokeilla sitä, koska olen niin hemmetin turvoksissa kokoajan, ihan sama, miten syön.
Karjalanpiirakkaa käytän itseni huijaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti