Niih, kuvaus taitaa kertoa aika paljon tilanteestani tällä hetkellä. Nelikymppinen perheenäiti herää siihen, että on nelikymppinen. Tällä tarkoitan sitä, että lapset kasvavat, ovat pieniä vielä, mutta eivät vauvoja eivätkä tarvitse äitiä ihan kokoajan. Yhtäkkiä äiti huomaa, että aikaa alkaa olemaan tiskipöydän raivaamiseen, pikkuhiljaa koti rupeaa näyttämään siistimmältä, ei vielä täysin putipuhdas, mutta pahimmat pölypallot on pois nurkista. Ja ennen kaikkea, yhtäkkiä äiti huomaa, että kahvin voi juoda kuumana.
Tämä kaikki lisäaika, mitä  ei vuosiin ole ollut, kostautuu äipälle siinä, että äipälläpä on aikaa myös ajatella itseään ja katsoa itseään peilistä. Ensimmäinen ajatus oli: voi Hele***ti.
Siitä kauppaan ostamaan yövoiteet, päivävoiteet, kosteuttavat kasvonaamiot ja voin kertoa, ettei ne tässä vaiheessa enää auta. Ei se nuoruus enää tule.

Seuraava askel olikin sitten kuntoilu. Lenkille, zumbaan, trx.....kaikki superihania, paitsi lenkkeilu, joka on sairaan tylsää. Onneksi on hyvää musiikkia, trackerit ja kaikki muu millä voi hifistellä. Lenkkeilyvaatteetkaan ei enää ole vain verkkarit ja lenkkarit, sitä määrää teknistä vaatesälää en ikinä uskonut kaappiini kerääväni. Onneksi eivät ole sentään vain kerääntyneet, vaan ihan on käytössä. Olen aina ollut täysillä eteenpäin - tyyppi. Niin tässäkin. Ja keho päätti pysäyttää. Muutaman kuukauden pakkolepo oman ja lasten sairastelun vuoksi. Kun ei moneen vuoteen... siis apua, 10:een vuoteen, mitään hyötyliikuntaa kummempaa ole tehnyt, ei voi odottaa kiinteytymistä ja kunnon kohoamista hetkessä. Mutta kun mä haluun. pliide.
Juuei.

Sydän rupesi muistuttamaan itsestään.
Sydänvikani todettiin kolmekymppisenä, synnynnäinen kuulemma. Mitraaliläppä vuotaa ja altistaa rytmihäiriöille. No jess. Niitä minulla riittääkin, ja tiheälyöntisyyttä. Olin aina luullut, että se on normaalia. urpå.
Sydämentoimintaa on  tutkittu vuorokauden holtterilla muutaman kerran ja viimeksi viime viikolla oli viikon. Tämä laite oli tapahtumaholter. Luulin, että se mittaa viikon toimintaa ja yllätyin sen pienestä koosta. Ei se ihan niin mennyt. Minun piti joka kerta, kun tunsin tapahtuman, painaa nappia ja merkata, mitä olin tekemässä. Olisin voinut palauttaa sen seuraavana päivänä. Vein vasta neljän päivän päästä, kun en ehtinyt aiemmin. Tarkoitus tällä mittauksella on "saada kiinni" oire-syy. Viime kontrollissa kardiologi nimittäin totesi, että sydämeni "käyttäytyy väärin". Terminä hauska, mutta käytännössä ei. Sydän siis tykyttää miljoonaa levossa ja rasituksessa normimeininkiä. Huomenna on taas kardiologi, ja hän on toivottavasti perehtynyt ja analysoinut holtterin tulokset.
Sitä innolla odotellessa (NOT).

Sydämen takia olen ollut juomatta kahvia. No, eilen join. Ihan vähän. Perjantaina oli ensimmäinen täysin kahviton päivä. Mä kärsin, mä kärsin niin saat****ti. Lauantaina olikin sitten hirveä päänsärky, en ole aivan varma, että se johtui siitä, onhan päänsärkyyn muitakin syitä, mutta tuo on todennäköisin. Olen juonut normipäivänä kahvia sellaiset 6-8 kuppia päivässä. No nyt, kun rupesin laskemaan niitä kuppeja, niin eihän tuo niin paljoa ole, eihän?