Kahvi on sitten hyvää, tosin ei ehkä viikon tauon jälkeen neljä kuppia putkeen ole ihan hyvä idea. Taistelin laattaa vastaan ja urhoollisesti sen taiston voitinkin. Tykytyksiä sen sijaan en voinut estää. No, ne menivät kyllä ohi, mutta pahaa teki.
Viikonloppuna meillä oli ihana kasvissyöjäteinimme käymässä ja hän laittoi meille sienikastiketta riisillä. Kastike oli soijapohjainen. Muuten oikein hyvää, mutta mä en ole ikinä pitänyt sienistä. Hän kyllä oli kysynyt, syövätkö kaikki sieniä ja mietti tarkkaan, mitä laittaisi meille, mutta mä olen halunnut, että lapset syövät, tai ainakin maistavat, kaikkea. Kaikki maistoivatkin ja osa jopa otti lisää. Mahtavaa!
Minä söin, ihan vain näyttääkseni lapsille hyvää esimerkkiä ja kokeillakseni, maistaakseni ja aivan sen tähden, että teini teki meille ruokaa. Mieheni nauroi sivussa, sillä samalla, kun kehuin, miten hyvää oli, hän näki, miten vaikeaa se mulle oli. Vaikka tarkoitus oli hyvä, ei se tehnyt sienistä yhtään sen parempia. Melkein itku silmässä söin ja nielin.
Viikonlopun pidin lepoa treenaamisessa ja lenkissä. Lenkkitauko on kestänytkin sen muutaman hetken. ehkä kolme viikkoa. Ilman lämmetessä ehkä innostuu taas siitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti