TRX = tuska.kipu.huuto.ponnistus.
mutta ennen kaikkea TRX= itsensä voittaminen.
Vaikka kyllä mä taas mietin, että pitää ihmisen mieli olla sairas ja muisti lyhyt. Mitä mä siellä teen, aivan sairasta tuskaa, ja pinnistelyä ponnistelua. Voi riemu, mikä fiilis, kun onnistuin liikkeessä, mitä en ikinä ikimaailmassa kuvitellut pystyväni! Siis tuskainen liike suoraan helve***tä, jossa lankkuna TRX:ssä ja siitä takamus ylös ja polvet rintaan. Olin aivan varma, etten kykene. AIVOIVOIVOI, sitä riemua, (ja huutoa) kun pystyinkin. Vatsalihaksiin on tullut vähän voimaa. Noh, putosin kyllä pian hehkuttelustani, seuraavaa en sitten kyennytkään. Seuraava tavoite on asetettu.
Ohjaajan ääni oli kadonnut (wonder why), mutta silti se siellä pihisi, että menee vielä, jaksaajaksaa, kaksi vielä. WHAT?? KAKSI?? mihin se YKSIvielä katosi?
Samalla, kun jalat on vatkulia ja kädet ja hartiat huutaa, ilmoittauduin seuraavalle tunnille. Aivan sairasta.
Kotiin tullessani pihaan ajaessani, oli näky komea
Joutsenet ovat palanneet. Niitä on sen verran, ettei kaikki kuvaan edes mahtuneetkaan. Iloitsen niistä vielä kevään, samalla toivoen, että ne lähtevät ennenkuin uimarantakausi alkaa. Kevät on ihanaa aikaa, kaikki heräävät. Jopa naapuritkin rupeavat kaivautumaan koloistansa, palokärjen koputus kuuluu ja joutsenet möykkää. Lauluksi sitä ei voi edes hyvällä tahdolla sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti