Lenkkikammoni kohtasin ja mitä siitä seurasi

Mun on niin hemmetin vaikea lähteä lenkille, vaikka tietää, että olo on sen jälkeen upea ja vaikka tietää nauttivansa kuitenkin melkein joka hetkestä (silloin, kun se ei ole sairaan tylsää). Lenkkeilyssä on huomattavasti enemmän plussia kuin miinuksia, mutta ne miinukset on niin isoja.

Lasketaan plussat ensin:

1. katso kuvaa

2. Lenkille voi lähteä milloin vain

3. kunto kohoaa / kunnon ylläpito

4. kalorien kulutus

5. hyvä olo

6. oma aika ja oma rauha

7. saa kuunnella omaa musaa, jos haluaa (ei mitään biebereitä)

Miinukset:

1. Lähteminen

2. selkärangattomuuteni, tarvitsen ryhmää (jos vähän ottaa kintuista, hengästyttää tai on tylsää,  voi kävellä välillä, ryhmässä ei himmailla)

3. voi lähteä milloin vain (eli heti, kun lapset ovat nukkumassa: keskellä yötä ja aamuyöllä)

4. laiska, mukavuudenhaluinen koira, joka pitää ottaa aina mukaan (sitä voi kyllä aina syyttää, kun ei itseä huvita, juosta "Ei se taaskaan jaksanut")

Plussia enemmän. Miinukset vaan kynnyksenä. Ei mua haittaa aamujuoksut, tai aamuyöjuoksut, varsinkaan nyt keväällä. On jo valoisaa, linnut laulaa, ilma tuoksuu tosi hyvältä ja raikkaalta, mutta se herääminen on välillä aikas paha rasti.

Mitäkö seurasi lenkkikammon kohtaamisesta? Eipä mitään uutta.