RYPPYJÄ!

Aargh! Mitä mun silmäluomille on tapahtunut? Voi herramunjee, mikä näky aamulla.

Kuvan otin dramaattisella efektillä. 

No okeiokei, leikin kamerallani ja löysin siitä dramaattisen efektin, joka todellakin herätti mut. Hirveän näköistä.

Vähän parempi, mutta silti niitä uomia on. Huokailin aamulla, mutta ei auta, rasvalaatikon kimppuun vaan. Sinne on kerääntynyt kaikenlaisia rasvapurkkeja, ostan purkin ja se jää pölyttymään. Mitäs sieltä löytyykän? Olin kuin olinkin joskus ostanut jotain silmänympärysvoidetta. Oho, ja se on vielä kiinteyttävää ja siloittavaa. Just. No, kokeillaan vaan.

Äh, ryppyvoide. 

Sinne meni. Onks tää nyt koko loppuelämän juttu? Siloitellaan ryppyjä? Tai siis yritetään. Ja sitä rasvaahan pitää laittaa muuallekin. Ja niitä purkkeja pitää olla sen seitsemänkymmentä? Tätäkö tämä ihana aikuisen naisen arki on?
Mietin sitä aamiaisen äärellä. Paitsi, että aamiainen siiryi, kun yhtäkkiä muistin, että piti mennä labraan, eikä sitä ennen saa syödä, eikä juoda. Olin juuri saanut itselleni aamiaisen eteeni ja olin laittamassa suuhuni, kun jostain tuli mieleen, en todellakaan tiedä, mistä se ilmestyi, että LABRA! Onneksi se oli puolen tunnin sisään siitä hetkestä, kun muistin.

Tämä jäi odottamaan

Turha muuten ajatella, että tämä olisi diettiaamiainen, sillä sitä se ei ole. Olosuhteiden pakosta kokeilen tällaista aamiaista, tämä on ruokavaliomuutos. Olen nimittäin huomannut, että leipä turvottaa ja kaasuttaa mua. Kahvin jouduin  jättämään kolmisen viikkoa sitten pois, pitkin hampain. Rakastan kahvia. Viikonloppuisin on pakko aamuisin saada kupillinen, en kuitenkaan ole pystynyt jättämään kokonaan sitä pois. Leipää olen aina syönyt hirveitä määriä, tämäkin muutos on kamala. Leivän tilalle olen ostanut gluteenittomia leipävirityksiä ja joidenkin maku on osoittautunut aika pahviseksi, joten tällä kertaa niiden tilalle ostin karjalanpiirakoita, joilla huijaan itseäni kuvittelemaan, että leipä olisi jäänyt pois.