Mutta aivan oiva tilaisuus ottaa kuvia, sovimme ohjaajan kanssa, että treffataan salilla, ja räpsitään kuvia. Sain treeninkin samalla. Mahtavaa!
Pääsin kokeilemaan uusia hihnoja, vanhat sali myy ja allekirjoittanut tietty osti yhdet. Ja unohti, hemmetti soikoon, maksaa. Pitää ottaa rahat mukaan ensi kerralla.
Ostaessamme hihnoja, ohjaaja perehdytti kiinnityksen, sen vaihtoehdot, mihin kiinnittää ja henkinen blondius yllätti minut. Tosin pistän sen kyllä rankan treenin piikkiin, eihän sen treenin jälkeen voi kuvitella, että ajatus pysyy kasassa. Että olisi mitään ajatuksenomaista päässä. Ohjaaja selitti ja selitti, miten hihna kiinnitetään oveen apuvälineellä. Nähdessään tyhjän katseeni, kysyi, onko tämä asia nyt selvä ja laittoi samalla oven kiinni, ja näytti kuinka hihnaa vedetään. Välähdys varmaan näkyi kasvoillani, kun ymmärsin, että hihnan ollessa ovessa kiinni, tulee sen ovenkin olla kiinni. Voi herrantähden, että ihmisen pitää olla urpå. "ai, oven pitää olla kiinni?" Rouvien naurusta ei ollut tulla loppua. Siis omastanikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti