Sisäinen apinanraivo ja vatsalihakset

Ohjaaja antaa ohjeita oikeanlaiseen vatsalihastreeniin: "Löydä sisäiset vatsalihaksesi." Whaat?
helevetti. Pitääkö nekin nyt löytää? Eikös se jo riitä, että löysin sisäisen apinan raivoni ja sisäisen sisupussini. Ja sisäisen kauneuteni. Eikös se nyt jo riitä, että on pakarat, reidet ja pää kipeänä? Pitääkö mennä sisäiseenkin? Ja maahan komennus. Tuttu meneemenee - huuto, ohjaajalta. Armeija on menettänyt oivan upseerin meidän ohjaajassa. Ääntä ja sisua on kuin pienessä kylässä.

Sähkökatkos meinasi pysäyttää pakara-vatsa-reisi-rääkin pyöräilyn kohdalla. Musiikki pysähtyi ja niin pysähtyivät mun jalatkin, mutta ohjaaja vain huutaa. "Meneemenee, ei haittaa! Poljepolje! Tässä kohdassa oli vielä 30 sekkaa jäljellä."
Mä huudan tuskissani, ettei ollut! Ei varmaan ollut kuin 5 sekkaa.

Vaikka valitan ja huudan ohjaajalle tunneilla, palaan aina takaisin.
Kesällä alkaakin (ihanaaihanaa!) uudenlainen raskas TRX-treeni, johon tietenkin ilmoittauduin heti, kun se oli mahdollista. Ihan jokaiseen sunnuntai-iltaan. Tosin uhkasin kyllä perua ne kuultuani niiden sisällön. Sellaista rääkkiä, että pelottaa hurjempaakin. Kun matelin ohjaajan luo ja sanoin peruvani ilmoittautumiseni, hän totesi vain, ettet sä mitään peru.
Öh.
No, oikeassahan hän on. Puhun vaan. Lämpimikseni. Odotan kuitenkin hirveästi sitä hetkeä, kun pääsen taas hihnoihin roikkumaan. Toivottavasti ilmoittautuu tarpeeksi porukkaa, että tunnit pidetään. Multa pitää pää lähteä, etten mene, tai kakrujen sairastua (koputtaa puuta, ettei kukaan sairastu).

Siihen asti LEPoo (just joo, ei nyt kuitenkaan)