Aamupäivä meni rasitus-ekg:ssä. Olen käynyt pari kertaa aiemminkin, enkä odottanut tältäkään käynniltä kovinkaan paljoa. Rasituksessa ei tule ylimääräisiä lyöntejä, ei rytmihäiriöitä. Paikalla oli tällä kertaa hoitajan lisäksi 15 - vuotias erikoistuva lääkäri, ihana tyttö, mutta oli tainnut syödä sammakoita vadillisen ennen tutkimusta. "olet käynyt labrassa ennen tätä, tuloksissa yksi arvo on punaisella, mutta en mä tiedä, mikä arvo se on."
"kiva katsoa tätä käyrää, kun asiakas on terve ja hyväkuntoinen, näkee, miten tämän pitäisi käyttäytyä."
"sulla näkyy täällä käyrällä lapsille ja nuorille tyypillinen hengityksen mukaan muuttuva syke, se on ihan ok, kyllä" " sulla on nuori sinus (halusin kuulla sisus, hehheh)"
Johon totesin, että kiva kuulla, mulla on aikamoinen neljänkympin kriisi menossa.
Rasituksen jälkeen piti vielä maata palautumisen ajan piuhoissa, ja tsing, samantien, kun syke rupesi laskemaan, tuli rytmihäiriö ja ylimääräisiä lyöntejä.
Lääkäri kysyi, huomaanko ne? Juu, huomaan, mutta en osaa erotella niitä, koska ne on aina olleet mulla ja olen pitkään luullut, että se on normaalia. Että kaikilla on. "no hyvä, että ne ei haittaa sun normielämää" Mutta eikö niiden pitäisi? Jos jonkun nimi on "ylimääräinen", eikö se ole niin, että sitä ei pitäisi olla? Tai jos nimessä on "häiriö", eihän sen kuulu tulla?
.jpg)
Polkiessani kuntopyörää rasitustestissä puhuimme lääkärin kanssa kuntoilusta ja hän totesi, että hän kovasti haluaisi käydä, mutta aika on niin rajallista. Se on aivan totta, tiedän neljän pienen äitinä, eikä aina edes kovalla tahdollakaan saa aikatauluja järjesteltyä, mutta onneksi aina välillä löytää sen pienen raon, mihin tunkea aikansa. Lääkärin valitellessa ajan puutetta, kävi mielessä, että what? sä oot viistoista, ei lapsia, mihin aika menee kuin töihin ja harrastamiseen? Mutta muistelin omaa parikymppisvaihetta, ei silloin ollut tosiaan aikaa. Ei sitä osannut samalla tavalla organisoida eikä priorisoida kuin nyt. Eikä ollut tietty tarvettakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti