Vappuna meillä juhlittiin 50 vuotiasta päivänsankaria. Sankari ei itse halunnut juhlia, sillä kärsii pahemman luokan ikäkriisistä. Isommat lapset kuitenkin tulivat käymään ja toivat kakun mukanaan. Kakku oli oikein hyvää ja meni hetkessä. No joo, totuuden nimessä meillä on monta syöjääkin, isompia lapsia kolme, lisäksi yhden avomies ja pienempiä mukuloita neljä.
Star wars day (4.5) - meillä vietettiin asianmukaisin menoin: maailmoja pelastaen, Darth Vaderia uhmaten.
Edellisviikko ja tämä viikko on mennyt flunssassa. Ellen itse ole ollut flunssaisena, on muksut olleet, joten kuntoilu on ollut täydellisen minimissä. Huomenna olisi tarkoitus mennä pavareen (pakara-vatsa-reisi). Siinä en vielä ole käynytkään, ja innolla odotan, kuinka kipeäksi sitä tulee. Veikkaan kyllä, että olo tulee kuitenkin olemaan suunnattomasti parempi kuin mitä on ollut kahden viikon ajan.
Äipän sylissä sairastetaan, yhdessä.
Ja koirakin änkesi peiton alle. Kumma rekku, aina sohvalle änkeämässä, iholle. Varsinkin, kun joku on kipeänä, tulee koiruus lämmittämään.
Lasten sairastaessa ei ruoka maistu kunnolla. Silloin on melkein sama, mitä syö, kunhan syö. Letut meni meillä hyvin, hillolla ja ilman. Olen laiska ruuanlaittaja, en kauhean paljon tykkää kokkailla, ja letutkin yleensä vedän isolla pannulla, jottei tarvitse kovinkaan kauaa hellan ääressä seistä. Tällä kertaa otin lettupannun, sillä 9 v tyttäreni sanoi, ettei tykkää kuin pienistä letuista. Isot maistuvat omituisilta. Noh, joskus koolla on väliä. Kysyessäni, oliko ne pienet nyt parempia kuin isot, mussutti tyttö innoissaan jo seitsemättä lettuaan.
Yhdessä sairastamisessa on se ikävä puoli, että itse on aivan poikki ja kuitenkin pitää muita hoitaa. Hyvin jaksaa, kun saa istua itsekseen edes sen kaksi minuuttia kerrallaan.
En saanut, koira asettui saman tien syliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti