Core Ball -kokeilu ja pömpöstä eroon

Liikuntapiste LaVidassa alkoi uusi tunti, CoreBall, ja pitihän se käydä kokeilemassa. CoreBallissa teemana on sisäisten vatsalihasten löytäminen. Pallo on yllättävän pieni, itse ainakin odotin isompaa, mutta pieni on usein pippurinen ja tuskaa aiheuttava. Niin tämäkin. Ai voi hellantuuteli, että teki taas oikein kipeää etsiä niitä lihaksia. Palloa käytettiin ristiselän alla, jalkojen välissä, yläselän alla ja samalla etsittiin lihaksia. Voihan huuto. Rauhallinen pimeplipompelimusiikki soi taustalla ja ohjaaja puhui rauhallisella äänellä, mun teki mieli välillä kiljua, kun teki niin kipeää, mutta kaikki olivat niin rauhallisia, liikkeet tehtiin rauhassa, musiikki ihanan kelluvaa ja mä kelluin tuskissani. Pallon kanssa treenaaminen tuntui todella tehokkaalta ja suosittelen lämpimästi rauhallisen menon ystäville. Mulla kerta jäi kyllä tuohon. Ihan vain sen takia, että itse kaipaan vauhtia, räjähtävää puskemista, kovaa hikeä, sitä että voin huutaa tuskaa, että ei tarvitse pidätellä itseään.

Muutosta muuten näkyy. Sen lisäksi, että olen puskenut itseäni äärirajoille liikkumisessa, olen leivän syönnin jättänyt pois. Ja se tekee pahaa. Olen aina syönyt paljon leipää, ja opiskeluaikoina taisin elää vaan leivällä. Nyt, kun sen olen jättänyt pois, olen huomannut, kuinka paljon paremmin voin. eikä muuten turvota. Eikä kaasuta. Surku yllä siinä, että eilen laitoin lapsille patonkia, valkosipuli- ja yrttivoilla, nam. Jouduin syömään pari (4) palaa ja tuli kärsittyä loppuilta ja yö. Vatsa oli todella kipeä ja turvoksissa. Nyyh, pakko todeta, että en voi enää herkutella patongeilla.

Muutos kuvina: seuraava kuva ei ole herkkohermoisille:

Viiden synnytyksen jälkeen vatsanahka eikä vatsa ole kovinkaan kaunis näky

uuh, mitä raskausarpia, no ne kannan ylpeydellä ja rakkaudella. Mutta löllypömppöä en.

Tähän törmäsin eilen aamulla ja vaikka mieheni on sitä toitottanut, en itse ollut sitä ymmärtänyt. Muutos on silmissä näkyvä. Onhan tässä matkaa ja voisihan sitä muokata vaikka kuinka paljon, mutta hei, kyllä mä saan aika iloinen olla onnistumisesta. Painoani en tiedä, suunnilleen kyllä, se ei ole tärkeää. Mikä mulle tässä on ollut tärkeää, on se että voin hyvin, kehoni voi paremmin, mieleni voi parmmin ja se heijastaa kokonaisvaltaisesti perheenikin elämään.