maanantai 23. kesäkuuta 2014

Ei pässimpää menoa

Kesäviikot ja -viikonloput menevät hurjaa vauhtia, tuntuu menevän nopeammin kuni muina vuodenaikoina, oli kelit mitä tahansa. Lasten lomat tietenkin on yksi tekijä. Meilläkin on kotona kaksi koululaista, joille pitää keksiä kokoajan tekemistä, varsinkin kun on kylmää ja sateista, eikä "mitään tekemistä", "mulla on tylsää" huuteluita lähes tauotta. Ensi kesänä onkin jo kolme koululaista, ties mitä temppuja silloin saa tehdä.

Onnekseni siedettävän matkan päässä on ihana kotieläintila, jossa kuvan kaveri asuu. Siellä saamme tuntitolkulla kulutettua aikaa. On kalkkunoita, kanoja, pupuja, heppoja, sikoja, vasikoita, lampaita..... 8 v tyttäreni oli aivan murheissaan huomatessaan, että hänen lempivasikkansa oli kadonnut. Itki suurta huutoa, että hänen lempparinsa on syöty. Olen aika varma, että jossain vaiheessa, vaikka olenkin selittänyt, mistä lihaa saadaan, tulee jollain mun lapsistani stoppi lihansyömisen kanssa. Elkeitä on jo ilmassa.

Kokko lämmitti mukavasti ilman ollessa vähemmän lämmin.
Juhannusaatto ja kokko. Lasten myötä siitäkin on tullut entistä tärkeämpi perinne. Muistan niitä omia lapsuuden juhannuksia, kun vanhempieni kanssa lähdimme etsimään kokkoa autoille ja auton ikkunasta tuli nähtyä muutama, tapahtumissa en muista käyneemme, siltikin on kauniit muistot niiltä ajoilta ja kokko jäi tärkeänä mieleen.
Meidän kylän juhlat ovat aina mukavia, siistit ja lapsiperheille hyvät, aloitetaan ajoissa ja loppuukin kivan aikaisin ja paljon tuttuja.

Juhannuksen jälkeen olikin kiva taas lähteä rääkkiin. TRX raskaassa muodossa oli taas juuri sitä, mitä odotinkin. "Jaksaajaksaaa" huutoja, "lantioylööööööös" "keskivartalo tiukkana!".  Ai voi tuskaa, kun mä huusin taas, kun piti juosta hihnoissa, ei se niin mene. Jalat hihnoissa, piti saada takapuoli ylös ja juosta siinä, pitäen hihnat suorina ja p**se ylhäällä. Ei pysy, ei pysy, vaikka ohjaaja kuinka huutaa "pidä se ylhäällä".

 Tunnin jälkeen jäätiin hetkeksi juttelemaan, niin johan siinä välissä ehtikin hieman toipua ja kotiin päästyä piti mennä taas koiran kanssa sateeseen juoksemaan. Eipä tuo meidän rekku juurikaan sateesta välitä, eikä juoksemisesta, että sinänsä lyhyt lenkki oli, mutta tulipahan sekin tehtyä. Rullaa päälle ja hyvä olo.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti